Maailmassa tapahtuu joskus pieniä ihmeitä – ja nyt yksi niistä tapahtui Petäjävedellä: Samuli Putron Kansan parissa -kiertueen konsertti saatiin Miiluun.
Miilun 250-paikkainen auditorio myytiin loppuun jo kuukausia ennen itse konserttipäivää, joten voi hyvällä omallatunnolla todeta, että kysyntää selvästi oli. Miilun akustinen hyvyys ja Petäjäveden kulttuurimaine näyttävät siis kantautuvan myös artistien korviin.
Mikä Samuli Putrossa kiehtoo? Minulle hän on aina ollut ristiriitainen hahmo – ehkä juuri siksi kiinnostava. Iän karttuessa olen hiljalleen oppinut arvostamaan hänen lyriikkaansa. Parikymppisenä pidin hänen tekstejään korneina ja ajattelin usein: “Eihän se noin mene.” Sittemmin elämä on opettanut, että Putron osumatarkkuus on yllättävän suuri – ja minä puolestani olen joutunut nöyrtymään.
Henkilökohtaisesti näen Putron enemmän puhelaulavana runoilijana kuin perinteisenä muusikkona – mutta se ei vie häneltä mitään pois. Konsertti oli hyvin “putrahtava”, mutta piti otteessaan alusta loppuun. On todellinen taito saada yksi ihminen kannattelemaan kokonainen konsertti niin, ettei yleisö vilkaise kelloaan.
Välispiikkien tarinat olivat kiehtovia, ja osa niistä vaikutti syntyvän hetken mielijohteesta, improvisaationa.
Poistun konsertista sielu täynnä tarinoita. Katselen parkkialueen autojen paljoutta ja ajattelen: vaikka maailma on monin paikoin tulessa, yksittäisen ihmisen yksittäiset tarinat ovat yhä ajankohtaisia – ja tärkeitä.
